Pipariksi meni

Kun näin tämän pienen piparitalon Eben Mansikkamäki-blogissa, alkoi kutkuttaa myös itse tehdä "samanlainen". Puolustukseksi voin sanoa, etten ole juuri piparitaloja tai muutakaan niihin liittyvää juurikaan aiemmin kasaillut joten lopputulos ei ehkä ole aivan samannäköinen kuin Ebellä. 
Siihen asti kaikki meni ihan ok, kun piti saada paistettua kaarevat katon osat..juu ei ihan oikeaa kulmaa löytynyt. No ajattelin, että eiköhän ne silti siihen mene (kuten menikin just ja just ja ovat jopa pysyneet kiinni). Sain paistettua osat, niin huomasin että talosta jäi puuttumaan myös ikkunat..
Päällystin seinät vaaleanpunaisella pikeerillä ja annoin kuivua seuraavaan päivään. Rupesin tekemään sitten valkoisia koristeluja ja levitin osat pöydälle, niin toinen kissoistamme päätti kävellä talon etuseinän päältä ja se halkesi kolmeen osaan! Siinä vaiheessa mietin jo luovuttamista, mutta ajattelin että eiköhän sen seinän saa liimattua sokerilla ja halusin kuitenkin kovasti edes harjoitusmielessä kasata talon. Sain kuin sainkin talon kasaan, lievästi se kenottaa ja katto on miten sattuu mutta on se sentään kasassa :D
Hetken kyllä mietin laitanko sitä ollenkaan tänne blogiin, mutta oli siinä niin iso työ että pakko kai se on näyttää teillekin!

Kissan aiheuttamat halkeamat näkyy tässä

 

Piparireki

Minä kun niin ajattelin että tänä vuonna en ala väsäämään minkäänlaisia pipariviritelmiä, koska ne ei ole järin hyvin koskaan onnistuneet. Lähinnä hermot menneet siinä touhussa..noh, kuitenkin taas piti yrittää (jos se tänä vuonna onnistuisi ;)). Ihan ok tyytyväinen tähän rekeen olen, koska niin vähän on tullut näitä tehtyä. Piparitaikina on tehty Eben ohjeella, joka toimi kyllä tässä tarkoituksessa hyvin. Paistettaessa piparit piti hyvin muotonsa uunissa sekä niistä tuli tarpeeksi kestäviä rakenneltavaksi. Eikä maussakaan mitään vikaa ole ;) Pöydällä odottaa vielä yhden talon kaavat leikeltynä ja pakkasessa on taikinaa, joten jospa ensi viikolla ehtisi kokeilla talon kasaamista!